Blogi siirtyy

Blogini on siirtynyt uuteen osoitteeseen ja tämä vanha blogi poistuu jonkin ajan kuluttua.

Tervetuloa uuteen kotiin kommentoimaan ja käymään keskustelua!

Lähetystyöntekijät vakoojina Suomessa?

Jatketaanpa materiaalin laittamista esiin nettiin, kun kerran pääsin vauhtiin.

Tällä kertaa hieman uudempaa tavaraa. Moni lienee kuullut väitteen, jonka mukaan mormonilähetyssaarnaajat olisivat amerikkalaisia agentteja valepuvussa tms. Tällaiset pohdinnat on joissakin piireissä otettu ihan tosissaan, varsinkin heti 2. maailmansodan jälkeen.

Kesällä 2006 pidin Amerikassa aiheesta esityksen nimeltä "Boys, Boys, Spies? Mormon Missionaries as Suspected American Agents in Finland", jonka voi kuunnella tästä (MP3, 6.5 Mt, 27 min.). Kuvituksena käyttämäni sanomalehtikuvat voi katsoa tästä (PDF, 400 kt). Käsittelen pääasiassa 1980-luvun alkupuoliskoa.

Kirjoitin keväällä 2008 aiheesta Aamulehteen alakerta-artikkelin, mutta toisin kuin yllä oleva esitys se keskittyy 1940- ja 1950-lukuihin. Sen voi lukea tästä (PDF, 140 kt).

Esitys mormoneista vanhoissa sanomalehdissä

Pidin toukokuussa 2008 esityksen "Finland's Encounter with Nineteenth-Century Mormonism as Recorded in Newspapers" Helsingin yliopiston Renvall-instituutin järjestämässä konferenssissa.

Kaivelin muista syistä erästä vanhaa MP3-soitintani ja sieltä löytyi sitten samalla esityksestä tekemäni nauhoitus. Ajattelinkin pistää sen kiinnostuneiden saataville tähän (MP3, 12 Mt, 26 min.), ja kaupan päälle käyttämäni kalvot (PDF, 2 Mt), joita voi seurata puheosuuden edetessä.

Arkistojen helmiä III

Pitkästä aikaa taas yksi helmi. Tällä kertaa siis hieman mormonilähetyssaarnaajien reaktioista siihen vastustukseen, jota he Vaasassa kokivat sekä papiston että viranomaisten vuoksi vuonna 1876. Alla olevassa kirjeessä Axel Tullgren kirjoittaa Skandinavian lähetysjohtaja Ola Liljenquistille Kööpenhaminaan samana päivänä, kun paikalliset viranomaiset olivat takavarikoineet mormonikirjallisuutta. Se on julkaistu tanskaksi Skandinaviens Stjerne -lehdessä, joka oli Tanskassa kahdesti kuukaudessa ilmestyvä mormonien aikakausjulkaisu. Ruotsinkielistä Nordstjernan (myöhemmin Nordstjärnan) -lehteä alettiin julkaista vuoden 1877 alusta, mutta jostakin syystä tätä kirjettä ei otettu sen ensimmäisiin numeroihin.

Paljastettakoon tässä samalla, että työstän parhaillaan väitöskirjan sivutuotteena syntyvää suomenkielistä teosta, työnimellä "Mormonismi 1800-luvun Suomessa dokumenttien valossa". Siihen on koottu, selitetty, viitteistetty ja osin myös kuvitettu ne Suomeen liittyvät aikalaisdokumentit, joiden pohjalta olen tehnyt Suomen mormonitapahtumiin liittyvän tutkimukseni osan, eli se on jonkinlainen dokumentaarihistoria. Se on toivottavasti valmis syksyllä; kielenkääntämiseen ja kaikenlaisiin tarkistamisiin menee jonkin verran aikaa.....

Joka tapauksessa tämä alustavasti käännetty dokumentti antaa osviittaa ja olkoon esimakuna siitä, millaisella tavalla olen noita dokumentteja editoinut ja editoimassa. Mielelläni otan parannuskommentteja vastaan jo tässä vaiheessa! Ajatuksissa on myöhemmin samanlainen dokumentaariteos mormonismista yleisesti 1800-luvun suomalaisessa painetussa sanassa, sitäkin kamaa on kertynyt kohtalaisesti. Näkökulma olisi siinä hieman tutkimuksellisempi, nk. "toiseutta" ja "toiseuttamisen strategioita" pohtien.

---------------------------

Nikolainkaupunki 19. joulukuuta 1876.

Presidentti O. N. Liljenqvist.
Rakas veli.

Olen juuri nyt 18:ntena vastaanottanut 24. marraskuuta päivätyn kirjeesi, ja tartun kynään kertoakseni sinulle, miten minulla menee lähetystyössäni. Olen kiitollinen Herralle Kaikkivaltiaalle siitä, että minua on suojeltu tähän päivään saakka, ja olen sinulle hyvin kiitollinen niistä hyvistä neuvoista, jotka kirje sisälsi, ja pyrin täyttämään ne Jumalan avulla parhaan ymmärrykseni ja arvostelukykyni mukaisesti. Olen yhdessä veli Sundströmin kanssa ollut 160 kilometriä pohjoisessa [1], jossa pidimme kokouksia baptistien ja uskoviksi kutsuttujen kanssa sekä niissä kylissä, joiden kautta kuljimme. Uskon monien ottavan vastaan uskontomme aikanaan, kun se tekee heissä työtä, koska ihmiset ovat hyvin alhaisessa ja tietämättömässä asemassa mitä uskontoon tulee. He näyttävät pitävän vanhasta hapatuksesta parhaiten, koska täällä ei ole niin montaa kirkkokuntaa; baptistit ovat ainoita, ja heillä on hyvin vähän menestystä. Teimme itsemme hyvin tunnetuiksi ihmisille matkustaessamme, joten luulen että meillä on hyvät näkymät tulevaisuudessa. Muutama päivä sen jälkeen, kun kirjoitin viime kirjeeni sinulle, yksi sisarista [2] oli kutsunut ihmisiä kokoon ja meillä oli pieni kokous; hänen isänsä, joka oli tullut hänelle vihamieliseksi hänen käännyttyä uskoomme, kiirehti kuitenkin välittömästi papin luokse ja kertoi kokouksestamme. Pappi tuli sitten yhdessä erään tohtorin kanssa ja yritti estää meitä,[3] ja kaksi päivää myöhemmin kuvernööri lähetti poliiseja hakemaan meidät luokseen. Hän otti meidät vastaan hyvin karkeasti, kielsi meitä saarnaamasta ja määräsi poliisimiehet vahtimaan meitä. Hän oli niin ystävällinen, että uhkasi vangita meidät, ja uhkasi lähettää meidät Siperiaan, koska emme halunneet lopettaa saarnaamista; en kuitenkaan usko hänen valtuutensa ulottuvan niin pitkälle. Sen jälkeen matkustimme pohjoiseen ja palasimme hiljattain kotiin. Emme ole hetkeäkään turvassa, sillä poliisi voi tulla pidättämään meidät, koska kaupungin pappi on täyttänyt kaikki sanomalehdet kaikenlaisilla valheilla,[4] (liitän mukaan pienen otteen yhdestä niistä) niin että koko helvetti vaikuttaa raivoavan meitä vastaan; ja pappi on kirjoittanut niin paljon valheita, että ihmiset joiden kanssa olemme puhuneet häpeävät hänen puolestaan kun hän toitottaa niin ilmeisiä valheita. Mutta Herran avulla tulemme olemaan kärsivällisiä ja kärsimään kaiken, jonka joudumme kohtaamaan. Täällä ei ole uskonnonvapautta, ja laki on niin ankara, ettemme uskalla myydä mitään julkaisuja uhkaamatta joutua pidätetyiksi. Pappi kävi täällä ja otti kirjat, jotka tuo sisar oli ostanut meiltä. Tämän vuoksi olen myynyt vain vähän julkaisuja, mutta olen antanut joitakin levittääkseni sanaa kansan keskuudessa. Toivon, että heille annetaan kohta suurempi vapaus, koska valtiopäivät kokoontuvat 28. tammikuuta,[5] ja tämän kaupungin valtuutettu on hyvin liberaali ja avarakatseinen mies. Yleinen syyttäjä ja kaksi poliisimiestä ovat olleet täällä ja ottaneet osan julkaisujamme tutkiakseen oppiamme, minkä jälkeen he tuovat ne takaisin,[6] niin että tällä hetkellä en tiedä mitä siitä seuraa, mutta toivon parasta. He voivat enimmillään ajaa meidät pois maasta ja lähettää meidät pois; mutta tulkoon vaino ensin jotta uskomme tulee tunnetuksi, ja se tulee olemaan suurena todistuksena monille ystävistämme ja sydämeltään vilpittömille, mutta yksi asia on varma, että Jumala ohjaa kaiken parhain päin työnsä edistämiseksi. Tämä vaikuttaa hyvin vaikealta ajalta Suomelle; kaikki asepalvelukseen kelpaavat miehet jotka ovat merillä tai muualla matkoilla tullaan kutsumaan kotiin, eikä kukaan voi matkustaa pois täältä, ja vienti tulee olemaan kiellettyä. Olosuhteiden vuoksi ei ole viisasta lähettää tänne syntyperäistä henkilöä, ellei hän ole ollut poissa niin monta vuotta ettei laki ulotu häneen, koska Venäjän hallitus aikoo panna liikekannalle tuhansia suomalaisia miehiä valmiina sotaan, eikä täällä kuule muusta kuin sodasta ja nälänhädästä mihin sitten meneekin, niin että he itse voivat arvioida millainen tilanne on. Koska Herra vaatii meitä uhraamaan kätemme, vedellä tai leivällä tai mitä tahansa muuta, toivon ainoastaan olevani uskollinen koettelemuksen hetkellä, sillä haluan täyttää kutsumukseni parhaan tietämykseni mukaisesti, tai mitä Herra antaakin. Täällä on hyvin kallista asua, paljon kalliimpaa kuin Ruotsissa.

En tiedä mitä viranomaiset aikovat tehdä, mutta ilmoitan sinulle heti kun saan tietää. Näin viime yönä unta, ettei heillä olisi juurikaan voimaa tehdä mitään pahaa meitä vastaan. Tällä kertaa ei enempää, muuta kuin että olen rauhallinen koettelemusten aikana; minulla voisi olla paljon mistä kirjoittaa, mutta tämä riittää tälle kerralle. Terveisin kaikille, jotka tuntevat minut, veljesi ja ystäväsi

Axel Tullgren.

P. S. Sanomalehdet ovat täynnä vastustusta meitä kohtaan.[7]

---------------------
[1] Tullgren ja Sundström kävivät mm. Pietarsaaressa, jossa Johan Backlund (ks. liite C [kirjassa oleva ulkomailla kastettujen suomalaisten henkilötietoja sisältävä liite]) asetettiin vanhimmaksi 4. joulukuuta 1876.

[2] Johanna Berg; ks. liite B [kirjassa oleva Suomessa kastettujen mormonikäännynnäisten henkilötietoja sisältävä liite].

[3] Johannes Bäckin kanssa saapunut tohtori lienee ollut kirkkoneuvostoon kuulunut kulttuurivaikuttaja Oskar Rancken. Ks. Carsten Bregenhøj, Oskar Rancken: Pedagog och samlare, folklivsvetare och historiker (Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2001). Ranckenin apuun turvauduttiin mormonien tapauksessa myöhemminkin; ks. Per Petterssonin muistelmat, 1884.

[4] Ks. viite 7.

[5] Vuosien 1877–1878 valtiopäivät hyväksyi ehdotuksen eriuskolaislaiksi. Keisari ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, lähinnä siksi, että hänen suosimansa ortodoksit oli määritelty eriuskolaisiksi. Ks. Mikko Reijonen, Uskonnonvapauskysymys Suomessa ([Tampere:] Kirkon tutkimuslaitos, 1977), s. 25.

[6] Ks. Carl G. Wrede Vaasan maistraatille, 16. joulukuuta 1876 ja Isidor Taucher Carl G. Wredelle, 28. joulukuuta 1876. Tullgrenin arvio takavarikosta vaikuttaa olleen liian positiivinen, sillä viranomaiset pitivät sitä selkeästi pysyvänä haltuunottona.

[7] Tullgren viitannee paikalliseen Wasabladet:iin, johon vt. kirkkoherra Johannes Bäck oli kirjoittanut tai muuten lähettänyt materiaalia. Ks. Wasabladet, 6. (s. 1), 9. (s. 2–3), 13. (s. 2) ja 16. (s. 2) joulukuuta 1876. Tullgrenin kirjeen jälkeen kirjoituksia oli lehdessä vielä 20. (s. 2) ja 23. (s. 2–3) joulukuuta 1876.

Varhaisia henkilötietoja

Tutkimuksen aikana on ollut välttämätöntä koota mahdollisimman kattavat tiedot Suomessa 1800-luvulla työskennelleistä mormonilähetyssaarnaajista ja heidän käännynnäisistään. Lisäksi olen hieman kartoittanut sitä, paljonko suomalaisia tuohon aikaan liittyi mormonikirkkoon Suomen ulkopuolella.

Alustavat listaukset (ilman varsin kattavia lähdeviitteistyksiä ja muita jokaiseen henkilöön liittyviä kommentteja) voi kiinnostuksen iskiessä käydä katsomassa tästä.

Mormoniherätys Pohjan pitäjässä 1880- ja 1890-luvulla

Hyvää joulua!

Tutkimus etenee vähitellen. Historiallinen Aikakauskirja julkaisi vuoden viimeisessä numerossaan juttuni mormonismista Länsi-Uudellamaalla sijaitsevassa Pohjassa (nykyisin osa Raaseporin kuntaa) 1800-luvun lopulla. Jutun voi lukaista tästä.

Arkistojen helmiä II

Veljensä kanssa Ruotsista Suomeen syksyllä 1875 ensimmäisen kerran tullut mormonilähetyssaarnaaja Carl Sundström palasi Suomeen ja Vaasaan marraskuussa 1876. Ilmeisesti hieman ennen nuorempaa Sundströmiä oli saapunut 50-vuotias ruotsalaissyntyinen Axel Tullgren, joka oli lähetetty Utahista takaisin Pohjoismaihin lähetystyöhön. Suomesta tuli Tullgrenin ensimmäinen vakituisempi työalue.

Tullgren perusti Vaasaan muutamasta jäsenestä koostuvan mormoniseurakunnan 13. marraskuuta 1876, ja myöhemmin paikalle saapuneesta Sundströmistä tuli sen ensimmäinen johtaja. Parivaljakko jatkoi lähetystyötä Vaasan seudulla, mutta ainakin Tullgren vieraili esimerkiksi Pietarsaaren seudulla varhain joulukuussa.

Vaasan evankelisluterilaisen seurakunnan vt. kirkkoherra Johannes Bäck ei katsonut mormonilähetystyötä hyvällä. Vuonna 1850 syntynyt nuori Bäck oli evankelisen herätysliikkeen vahva kannattaja ja eteenpäin viejä; 1870-luvun loppu ja 1880-luvun alku oli evankelisen liikkeen nousuaikaa Pohjanmaalla. Elämäkertakirjoittajansa Lauri Koskenniemen mukaan "tuntuu siltä, että Bäckiä olisi hallinnut voimakas tunteenomainen eriuskolaisiin kohdistunut vastenmielisyys. Hän saattaa puhua jopa 'kiljukurkkuisten lahkolaisten mahtailevasta puheentavasta' ja 'lahkolaisten myyräntyöstä'." Koskenniemen mukaan Bäckiä voidaan (mormonien tavoin) myös kuvailla varmana oikeassa olemisestaan, ja "oikeaksi näkemästään hän ei tinkinyt." (Lauri Koskenniemi, Taisteleva julistaja: Johannes Bäck, 1850-1901, s. 54 ja 25.)

Baptistien lisäksi Johannes Bäckin vastustus kohdistui mm. juuri mormoneihin. Kun lähetyssaarnaajat palasivat lupausten vastaisesti Ruotsista Vaasaan marraskuussa 1876, hän tuntuu polttaneen päreensä täysin. Paikallisen sanomalehden Wasabladetin sivuilla mormoneja käsiteltiin Bäckin aloitteesta kuudessa perättäisessä numerossa joulukuussa sekä Bäckin omien kirjoitusten että hänen lähettämien ruotsalaisten aikakauslehtiartikkelien kautta. Tässä pari linkkiä hänen omiin kirjoituksiinsa:

Wasabladet 6.12.1876, etusivu, "Mormonism"

Wasabladet 23.12.1876, s. 2, "Ännu något om Mormonismen"

Bäckin aloitussanat ovat paljonpuhuvat: "Kuka olisi uskonut, että tämä vahingollinen lahko, jonka joku on sanonut olevan kieroutunut ja inhottava karikatyyri kaikesta pyhästä, löytäisi tiensä myös meidän kaukaiseen maahamme? On toki kuultu puhuttavan baptisteista, metodisteista, hihhuleista [lestadiolaisista] ja muista sellaisista, mutta ainakin mormoneilta tai "myöhempien aikojen pyhiltä", kuten he itseään kutsuvat, on kuitenkin toivonut säästyvänsä."

Vuotta myöhemmin yksi Bäckin kirje julkaistiin evankelisessa Sändebudet-aikakauslehdessä, jonka toimittajakuntaan Bäck itsekin kuului.

Bäck siirtyi baptisteja ja lestadiolaisia käsiteltyään mormonismiin ja nimitti sitä "karkeimmaksi ja tuntuvimmaksi kaikkien niiden valheoppien joukossa, joilla paholainen on kiusannut Kristuksen seurakuntaa." Wasabladetissa Bäck summasi vastustuksensa neljään kohtaan: 1. Mormonin kirjaa pidettiin Raamatun kanssa yhdenveroisena; 2. Mormonien mielestä muinainen kristillinen kirkko oli vaipunut luopumukseen vainojen ja harhaoppien kautta; 3. Mormonit asettivat Jumalan valtakunnalle fyysisen sijainnin ja vaativat sen kokonaan itselleen; ja 4. Niiden, jotka kastettiin, tuli lähteä Utahiin ja heidän sanottiin saavan varhaisten kristittyjen karismaattiset lahjat. Bäckin mielestä mormonien henki oli "valheellinen, epäraamatullinen, moraaliton ja purkaa kaikki jumalalliset ja inhimilliset järjestelmät". Tärkeänä argumenttina oli mormonien leimaaminen kristillisyyteen kuulumattomiksi.

Näiden ja muiden arkistodokumenttien valossa Johannes Bäck oli luultavasti se pappismies, joka aiheutti varhaisille mormonilähetyssaarnaajille Suomessa kaikkein eniten päänvaivaa. Myöhempinä vuosina hän ei enää näytä tulleen suoraan kontaktiin mormonien kanssa.

Seuraavalla kerralla katsaus muutamaan dokumenttiin, jotka kertovat siitä kuinka lähetyssaarnaajat reagoivat ja mihin Bäckin toimet nähtävästi johtivat Vaasan läänin kuvernöörin taholta tuona samaisena joulukuuna 1876.